Kesänkeijun

Agirotuilemaan lähdettiin tänä vuonna kokoonpanolla, minä, Pihla, Petro, Taika, ja Tipsi. Tiltun hoitajaksi jäi Antti kotiin. No, jotta meillä olisi paikka missä nukkua, mukaan lähti porukoitten asuntovaunu. Ja jotta sen saisi paikan päälle, mukaan lähti kuskiksi Anu, turistikoiraksi Pimi ja autoksi Vito. Ja että minä pääsisin radalle, mukaan lähti apukäsiksi ja lapsenvahdiksi Heli. No sittenhän kävi vielä niin, että porukat olikin edellisellä viikolla liikenteessä sillä asuntovaunulla, joten toivat sen suoraan Teivoon ja jäivät vielä yöksi Tampereelle, joten lauantaina paikanpäällä oli minun ja koirieni harrastukseni vuoksi 6-7 täysin viatonta sivullista, yksi pakettiauto ja yksi asuntovaunu

Luulisi, että tällaisella panostuksella tulisi jo tulostakin, mutta ei. Open SM-karsintaradalta Taikan kanssa näytti uhkaavasti jo siltä, että tullaan nollan kanssa maaliin joten tempaisinpa sitten kaksi kolmanneksi pari viimeistä estettä väärinpäin. Aivopieru siis. Tipsi taas otti uransa upeimman (ja olikohan muuten ainoa?) kontaktivirheen Aalta; kimposi jostain kaukaa ennen kontaktia ilmaan ja samaa vauhtia eteenpäin. Loppurataa kohden vauhti hidastui ja yksi rimakin tippui, ja maalissa sitten huomasin, että Tipsi ontuu …aargh! Seuraavan päivän rotujoukkuestartti mentiin siis vajaalla miehityksellä, koska ainokainen varakoira ei ollut mukana ja Tipsi aristi jalkaa vielä aamullakin.  Joukkueen ankkurikoirana Tipsin paikalla juoksi Pihla, myöskin Keijuhattu ja Keijuhame päällä, joten saatiin me hienot aplodit vaikkei tulosta joukkueelle tullutkaan (Pihla ei kuulemma näytä yhtään koiralta?! Höpö höpö…)

Ensi vuonna uudestaan, ja jos sitten pakkaisi vielä aivotkin mukaan… Kiitos (ja anteeksi) kaikille asianosaisille