Kesänkeijun

Kesänkeijun elämä keikuttelee entiseen tapaan eteenpäin, ehkä vielä hitusen kiireisempänä (mikäli mahdollista). Tiltu-mummo täyttää kohta jo 14 v, näkö ei ole ennallaan ja kuulo hyvin valikoiva… Tiltu on myös ansainnut jo oikeuden valita vapaasti nukkumapaikkansa, säätilat milloin haluaa ulkoilla jne., ylipäätään oikeudet mitkä nyt kuningattarelle yleensäkkin kuuluu

Tipsi ei ole kuin kaksi vuotta nuorempi, mutta ei ole itse huomannut vanhenevansa enkä minä sitä raaski sille kertoa. Agilityrata on ainut paikka missä huomaa että ikää on tullut -käännökset venyy välillä varmaan jäykkyyden vuoksi ja välillä siksi, että Tipsi on jo mielestään tarpeeksi monta agilityrataa tehnyt tietääkseen loppusuoran koordinaatit paremmin kuin minä.

Taika, joka on siis perheen pentukoira, täyttää kohta kuusi vuotta, eikä päässä vielä järjen häivää… Jotakin raksutusta on pakostikkin vuosien varrella kuitenkin tapahtunut, sillä harrastusrintamalla menee kaikki mitä vaan keksii pyytää. Jopa toko tuntuisi menevän ihan itsestään vaikka treenitahti on kerran puolessa vuodessa… Taikan juoksuista on kovasti kyselty, niitä edelleen odotellaan jotta päästäisiin pentuesuunnitelmissa vaihteeksi eteenpäin

Kipi-varsa täyttää keväällä 2 v, osaa jo käyttäytyä suurinpiirtein niinkuin pitääkin kärryjen edessä, tosin pikkulenkkejä vasta ja apuria tarvitaan vielä lähtöihin ja käännöksiin. Kipakka neitihevonen, mutta onneksi ihan järkipeli, ihan mielikseen senkin kanssa puuhailee aina kun ehtii.

Ja perheen pienin, Pihla 2 v 4 kk on maailman ihanin pieni tyttö! Moukan tuuria vai mitähän lie, mutta kaiken muun hyvän lisäksi Pihla on perinyt vielä vanhemmiltaa aamu-unisuusgeenitkin joten meillä saa nukkua viikonloppuna joskus jopa yhdeksään! Ja toisin kuin äidillään, Pihlan uhmaikä on lievää sorttia, riittää kun saa valita itse millä lusikalla syö ja mikä kirja luetaan iltasaduksi.

Hauskaa Joulua kaikille, ja erityisesti kaikille Kesänkeijun omistajille!