Ylämäkeä ja alamäkeä SM-viikonloppuna
Kylläpäs tuntuu kuin vuoristoradalla eläisi. SM-kisareissu käynnistyi siihen tapaan, että lähdettiin Petro ja Taika kyydissä Helsinkiä kohti, mutta jo parikymmentä kilsaa Kuopion jälkeen minulle tuli huono olo, oksetti ja tärisytti. Ajattelin varmuuden vuoksi pysähtyä hetkeksi ja harkita, uskallanko jatkaa matkaa ilman varakuskia Helsinkiin, ja kaarsin lähimmälle bussipysäkille. Seuraavaksi heräsinkin sitten autosta keskellä kuusikkoa, ja hetken meni ennenkuin tajusin mitä oli tapahtunut: olin pysähtynyt bussipysäkille mutta pyörtynyt ennen kun sain auton seis, ja auto oli vierinyt luiskaa pitkin kuusikkoon. Pikkuinen töpsäys vain, vilkun lasi meni ja auto piti hinata ylös mutta vauva ei edes herännyt ja Taikakin vaan kömpi peittojen alta vähän pöllämystyneenä. Jopa säikäytti, sama 80 km vauhdista olisi ollut aika eri juttu.
Vantaalle kuitenkin selvittiin illaksi, kun Antti lähti varmuuden vuoksi kuskiksi. Seuraavana päivänä SM-hyppyradalla Taika suoritui haastavasta radasta uskomattoman hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon että minun ohjauskuviot oli sellaista räpeltämistä että itku oli päästä… taistellen kuitenkin maaliin. Rata olikin sitten sen verran hankala, että pääsimmekin finaaliin sijalta 10., kun tuloksen teki 158 koirasta vain 33! Yli odotusten siis, että käytännössä suoraan kisa- ja treenitauolta edes päästiin finaaliin.
Finaaliradalle lähdettiin hyvillä mielin, mutta heti ekassa mutkassa kumartuessa olin kuulevinani, että taskussa vingahti vinkulelu -hölmistyin niin että olin ohjata Taikan väärälle esteelle, mutta jatkoin matkaa ja ajattelin että se kuului varmaan yleisöstä… loppusuoralle kurvatessa se kuului taas, ja ehdin vaan ajatella että joko se on minun taskuni tai joku vinguttaa yleisössä tahallaan! Sekoilusta huolimatta nollaradalla maaliin, kunnes tuomari tuli puhuttelemaan ja totesi, että joutuu meidät hylkäämään koska vinkulelun ääni tsemppasi koiraani. Ihan asiallista sinänsä, minulla tosiaan oli jäänyt juuri ostamani uusi vinkulelu taskuun, ja siitä se ääni kuului juostessa -tosin Taika ei sitä noteerannut ja jos olisi, niin taskuunhan se olisi kiinni käynyt… Tulos olisi riittänyt pronssimitaliin. Ei voi muuta sanoa, kun että tyhmyydestä sakotetaan. No, siellä se vinkulelu nyt on palkintokaapissa. Ja ei jää taskuun toiste.