Kesänkeijun

Helteinen kesälauantai ja mitäs Kati tekee? Pakkaa perheen autoon ja ajaa Varkauteen agilitykisoihin juoksemaan hiekkakentälle rinkiä koiran perässä naama punaisena. Fiksua….

Ja vielä fiksumpaa asiasta tekee se, että tuloksetkin oli vielä sitä sun tätä: Tipsi aloitti nollaradalla, mutta aikaa tuhlaantui kun minä UNOHDIN RADAN! Tosi ammattimaista… Tipsin seuraava rata oli jo parempi, mutta puomilta mojova kontaktivirhe, ja Tipsillähän ei siis pitänyt olla kontaktiongelmaa vaan Taikalla. Tipsin viimeinen rata menikin sitten ihan sirkukseksi, mentiinköhän väärään putkeen jotain viisi kertaa… ei voi mummoa ainakaan yrityksen puutteesta syyttää

Taika aloitti tyylipuhtaalla hyllyllä (alkusuoralta väärään putkeen), seuraavalla radalla hyllytin minä, koska puomin pysähdys oli taas kadoksissa, mutta viimeisellä radalla saatiin taas juonen päästä kiinni, toiseksi viimeinen rima vaan tippui joten plakkariin jäi vaan nopea vitonen.

Sunnuntai alkoi sitten 8.30 Taikan MH-testillä (luonnekuvaus) ja heti perään Vimma myös testattavana. Taika oli kummallisen rauhallinen, liekkö valeraskaus tai helle vähän vaikuttanut asiaan…? Pääosin kyllä ihan oma itsensä, lyhyesti:

-Reagoi mörköihin mutta palautui heti.
-Sosiaalinen, mutta vähän pidättyväinen luonne.
-Laukauksista ei välittänyt ollenkaan ja leikki mielellään sekä minun ja kokeen ohjaajan kanssa.
-Saaliin perään ei lähtenyt mutta ei tainnut ihan tajuta vieheen ideaa…
-Missään kokeen osassa ei agressiivista käytöstä.

Vimma reagoi mörköihin vahvemmin kuin Taika; pakeni jonkin matkaa vauhdilla, mutta palasi heti takaisin ja meni Miiran kanssa ihmettelemään että mikähän se nyt oli mikä säikäytti noin. Vimma otti itse avoimemmin kontaktia vieraisiinkin ihmisiin Taikaan verrattuna, mutta leikki varovaisemmin. Vimmakaan ei lähtenyt saaliin perään. Laukausten kuuluessa Vimma keskeytti tekemisensä, mutta jatkoi samantien. Parasta Vimman käytöksessä testin aikana oli se, että huolimatta voimakkaista reaktioista uhkaan, käytös ei missään vaiheessa ei ollut agressiivista, ja Vimma palautui säikäyksistä nopeasti ja kokonaan.

Näinkin voi siis kesäviikonlopun viettää… No, kerettiin me Pihlan kanssa Nilsiään kuuntelemaan Sannan esiintymistä musiikkileirin konsertissa, ja kauppaan ja grillaamaan ja hevosia moikkaamaan, eli ei nyt ihan pelkästään koirailuissa koko viikonloppu mennyt

Joukkuerata meni pitkälti peeseelleen. Taika otti puomilta kontaktivirheen ensimmäistä kertaa urallaan, ja siitä tyrmistyneenä sain sössittyä puomin jälkeisen hypyn väärään suuntaan. Ja suolaa haavoihin: Joukkueen muut tulokset olivat hyl, nolla ja nolla eli se meidän nolla olisi nostanut meidät aikas korkealle…

Yksilökisat meni sitten paremmin, mutta ei ihan nappiin nekään: Hyppyradan aikana alkoi sataa kaatamalla, ja varsinkin Taika joutui menemään ratansa vesiliirrossa suurimman osan matkaa. Nolla tuli, mutta pitkää mutkaa ja kaatuminenkin jotka vei aikaa. Finaalirata oli hyvä nolla (puomin kontakti tuurilla), loppusijoitus 9. Tipsi oli oma luotettava itsensä, vauhti vähän kärsi pohjasta hyppyradalla (pari sekunttia yliaikaa) mutta finaaliradalta nolla ja sijoitus 19.! Tipsin kanssa tuli itku maaliin tullessa; on varmaan viimeisiä kertoja kun SM-kisoissa viiletetään ja aivan upea tunne kun vanha koira vielä menee häntä vipattaen minkä töppösistään pääsee…

Koko HuPu-joukkueella piti olla “liekeissä”-tiimipaidat SM kisoissa, mutta toimitus myöhästyi päivällä…kylläpä harmitti!