Taika ja Vimma on nyt dna-testattu linssiluksaation osalta; Taika on kantaja ja Vimma täysin terve. Harmittaa tietysti Taikan kantajuus, mutta toisaalta helpotus kun eipähän ainakaan ole sairas… ja tietysti loistavaa että Vimma sai puhtaat paperit! Tulokset tuli loppujen lopuksi yllättävän nopeasti (kuulemma ruuhkaa labrassa), harmi vaan ettei testituloksia ehtinyt saada viime vuoden puolella.
Juupas-Eipäs pentue-projekti on nyt edennyt, tapansa mukaan vaihtelevasti; lisäsin ensin suunnitelmiin kaksoisastutuksen, josta Taika olikin sitten eri mieltä ja ottautuikin vain toisen ehdotetun miehen matkaan, joka tietenkin oli sitten ihan alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna se toinen 
Viikon naimakauppojen jälkeen Andy onnistui siis hurmaamaan Taikan, nyt vaan sitten odotellaan että kävikö pentuflaksi. Yrityksen puutteesta ei ainakaan jää kiinni!
Taikan juoksut alkoivat! Vastahan tässä on puolitoista vuotta odoteltu
Nyt vaan peukut pystyyn että naimakaupat onnistuu. Jännittää vähän, miten se tuollaisen vanhanpiian kanssa menee, mutta jospa se luonto kuitenkin ajaa tikanpojan puuhun.
Kesänkeijun elämä keikuttelee entiseen tapaan eteenpäin, ehkä vielä hitusen kiireisempänä (mikäli mahdollista). Tiltu-mummo täyttää kohta jo 14 v, näkö ei ole ennallaan ja kuulo hyvin valikoiva… Tiltu on myös ansainnut jo oikeuden valita vapaasti nukkumapaikkansa, säätilat milloin haluaa ulkoilla jne., ylipäätään oikeudet mitkä nyt kuningattarelle yleensäkkin kuuluu
Tipsi ei ole kuin kaksi vuotta nuorempi, mutta ei ole itse huomannut vanhenevansa enkä minä sitä raaski sille kertoa. Agilityrata on ainut paikka missä huomaa että ikää on tullut -käännökset venyy välillä varmaan jäykkyyden vuoksi ja välillä siksi, että Tipsi on jo mielestään tarpeeksi monta agilityrataa tehnyt tietääkseen loppusuoran koordinaatit paremmin kuin minä.
Taika, joka on siis perheen pentukoira, täyttää kohta kuusi vuotta, eikä päässä vielä järjen häivää… Jotakin raksutusta on pakostikkin vuosien varrella kuitenkin tapahtunut, sillä harrastusrintamalla menee kaikki mitä vaan keksii pyytää. Jopa toko tuntuisi menevän ihan itsestään vaikka treenitahti on kerran puolessa vuodessa… Taikan juoksuista on kovasti kyselty, niitä edelleen odotellaan jotta päästäisiin pentuesuunnitelmissa vaihteeksi eteenpäin
Kipi-varsa täyttää keväällä 2 v, osaa jo käyttäytyä suurinpiirtein niinkuin pitääkin kärryjen edessä, tosin pikkulenkkejä vasta ja apuria tarvitaan vielä lähtöihin ja käännöksiin. Kipakka neitihevonen, mutta onneksi ihan järkipeli, ihan mielikseen senkin kanssa puuhailee aina kun ehtii.
Ja perheen pienin, Pihla 2 v 4 kk on maailman ihanin pieni tyttö! Moukan tuuria vai mitähän lie, mutta kaiken muun hyvän lisäksi Pihla on perinyt vielä vanhemmiltaa aamu-unisuusgeenitkin joten meillä saa nukkua viikonloppuna joskus jopa yhdeksään! Ja toisin kuin äidillään, Pihlan uhmaikä on lievää sorttia, riittää kun saa valita itse millä lusikalla syö ja mikä kirja luetaan iltasaduksi.
Hauskaa Joulua kaikille, ja erityisesti kaikille Kesänkeijun omistajille!
Taika oli eka kertaa lainakartturi Mikon kanssa kaksistaan reissussa koko viikonlopun, ja hyvä niin -täällä kotopuolessa ei ole viime aikoina paljon urheiltu, flunssa on kaatanut petiin koko perheen. Kisasaldona tällä kertaa kaksi hyllyä, mutta hyvältä kuulostaa se, että Mikollakin tulee kiire ehtiä Taikan perään ja kontaktit kestää silti. Näyttäisi siis olevan “kaikki tai ei mitään” -tyyppinen meininki Mikolla ja Taikalla, ja harjoitukset jatkuu…
Vanhuskoira Tiltu säikäyttelee välillä, sydämen vajaatoiminnasta on välillä jo haittaa tai ainakin Tiltulle tuntuu uni kelpaavan enemmän kuin ennen. Kuulokin on aika heikko, joten välillä saa ihan ravistella hereille kauneusunilta! Onneksi ruoka-aikaan saa aina tavata edelleen pentu-Tiltun, joka tulee kohteliaasti muistuttamaan että tarttis jo evästä, ja kun saa liikettä aikaiseksi, menee ihan kiharalla pitkin kämppää ja pyörii kuin säkkärä jaloissa -ei ole kipeistä luista tai heikosta sydämestä tietoakaan. Liikkis Tiltu <3
Retkipäivä Varkauteen; Mikko kisasi Taikan kanssa kaksi rataa ja minä paimensin Pihlaa ja Ainoa, jotka tosin näytti viihtyvän ihan hyvin hevosenkakkakakkujen parissa paimentamattakin… Mikko teki niinkuin pitikin ja otti kaksi nollavoittoa, ja kontaktitkin osui enimmäkseen kohdalleen Jos ei yhtä lähdöstä livistämistä lasketa, niin täydellinen suoritus!
Tällä kertaa Taikan kartturina Mikko, ja minä itse Tipsin kanssa tulessa. Mikolla treenikertoja Taikan kanssa kokonaiset kaksi kappaletta, joten meno vielä pientä hienosäätöä vailla, mutta hyvältä näyttää! Ekalta radalta hyl (takaakierto väärään suuntaan) ja tokalta nopein aika mutta kaksi rimaa alas. Eikä näyttänyt Taika olevan moksiskaan ohjaajanvaihdoksesta, vaikkei ole aikasemmin muitten ohjattavana ollutkaan -alkoi jopa porsastella Mikolle radalla samaan tapaan kuin minulle!
Tipsi porskutti ekalta radalta hienon nollan (sijoitus neljäs), ja tokalla radalla vielä kovempaa vauhtia kunnes loppusuoralla mummo päätti jo tuttuun tapaan että tietää radan paremmin kuin minä, eli hyllyn kanssa maaliin… mutta ei se mitään, pääasia että kulkee
Kipi-varsa korkkasi näyttelyuransa lauantaina Sorsasalossa, ja hyvinhän tuo meni. Ensimmäinen vartti paikanpäällä oli aika lennokasta menoa, valjastuskatoksessa kokeiltiin ketjujen kestävyyttä (onneksi oli järeät päitset ja vielä kaulapanta varmistuksena) ja kuulutuksia ihmeteltiin häntä tötteröllä, mutta sittenpä se uutuudenviehätys katosi ja loppuaika lontsittiin kuin vanhat tekijät ympäriinsä. Mitat oli 145 (säkä) ja 147 (lautanen), arvostelu tyyppi 8, runko 8, jalka-asennot 8, kaviot 6, käynti 6 ja ravi 7 = II- palkinto. Kaviot oli matalapohjaiset ja pienet, ja liikkeet kärsi arkomisesta kovalla pohjalla joten noissa olisi vielä parantamisen varaa. Kipi sai vielä maininnan “kiltti ja hyväkäytöksinen varsa”, ja sellainenhan se onkin, ainakin enimmän aikaa
Huippureissu, mutta nyt väsyttää! Päästiin Maamme-lauluakin hoilaamaan (kukin omalla tyylillään) peräti kahteen kertaan kun sekä medi-joukkueesta että mini-yksilöistä tuli KULTAMITALI! Nyt ei harmita läheskään niin paljon edes että tuli hävittyä karsinnoissa Karoliinalle ja Kertulle niin kirkkaasti, olihan ne nyt maailman parhaitakin sitten :)Katsomossa kävi välillä mielessä, että kyllä tekisi mieli itsekkin olla siellä radalla ja välillä taas kävi mielessä että voi hyvänen aika, onneksi ei tarvitse olla tuolla jännittämässä… Russeleita oli mukana yllättävän paljon, Italian joukkueen mukana taisi päästä russeleita palkinnoillekkin.
Nyt takaisin arkeen, ja suunnittelemaan seuraavaa treenikautta!
Niinpä se piti luopua kiertopalkinnosta, mutta ei harmita yhtään koska sehän siirtyikin Taaville ja Miiralle! Taikalla olisi kyllä ollut vauhti kohdallaan, mutta molemmilla radoilla meille harvinaiset pujotteluvirheet kamppasivat suorituksen hyllylle. Ekalla radalla hylly tuli kun Taika lopetti pujottelun yhden välin liian aikaisin ja ehti jo singahtaa seuraavalle esteelle, tokalla radalla pujottelun aloituksessa tuli vitonen joten lopetin puomille (kun ne kontaktitkaan ei edelleen mitenkään täydellisiä olleet).
Tipsi teki kaksi hienoa rataa, ekalla vaan tippui muurin palikat, ja loppusijoitus olikin piirinmestaruuskisoissa kolmas heti Taavin ja Roopen jälkeen! Piirinmestaruuskisat olivat hyvällä todennäköisyydellä Tipsin viimeiset, eikä meillä enää montaa yhteistä virallista rataakaan ole jäljellä joten minähän pillahdin itkuun kun tulin toiselta radalta maaliin. Suuria tunteita liikkuu tässä lajissa…
Nyt sitten nokka kohti Itävaltaa ja agilityn MM-kisoja, valitettavasti turistina mutta nautitaan nyt huippuagilitystä kun se on kerrankin mahdollista ja vieläpä kolme päivää putkeen! Ja jos nyt ei muuta niin saanpahan edes elvistellä siellä maajoukkuevermeissä ja taluttaa Elliä (ja Annaa)