Meinasi unohtua tässä tohinassa, että Taika sai Vuoden Agilityrusseli-tittelin ja keijuille tuli vieläpä kaksoisvoitto kun velipoika Taavi oli hyvä kakkonen! Pohjois-Savon Kennelpiirin Vuoden agilitykoira-kisassa Taika jäi kakkoseksi, mutta se tappio ei harmita kun voittaja oli seura- ja maajoukkuetoverikoirakko Anna ja Elli. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka tämä kausi taitaakin mennä vähän puolikuntoisena puolin ja toisin.
Talvisena välipalana esimerkki turkiseläimestä; Tipsinpoika Tatua ei paljon pakkaset palella 
Kunhan kevät saapuu, se on Maijalla jännetuppitulehduksen paikka kun tuota kuontaloa siivotaan…
niinpä se kävi taas kohdalle se huonompi vaihtoehto, eli tulevan pentueen emän lisäksi isäkin on PLL-kantaja. Harmi, että testin pystyi tekemään vasta astutuksen jälkeen, mutta hyvä puoli tietysti se että onpahan tiedossa tämäkin etukäteen ja tulevat pennut voi nyt sitten myös geenitestata ennen luovutusta. Kun nyt sattuisi oikeat geenit pareiksi ettei satu yhtään sairasta pentua tähän sakkiin!
Noin yleisohjeena voisi sanoa että älkää nyt helvetti kukaan minulta pentua ostako, minun tuurilla joka pentueeseen saa jonkun sairaan olipa vanhemmat kuin terveitä tahansa. No, yrittänyttä ei laiteta.
… ja siellähän näkyi ainakin kolme pientä pömpylää Vaivannäkö siis kannatti, Juupas-Eipäs pentue on edistynyt taas askeleen verran. Laskettu aika olisi siis 15.3., kaksi päivää sen jälkeen kun aloitan itse äitiyslomani. Apua, missähän kaikki meidän pentukamat on? Pitääpä lähteä vintille kaivelemaan!
Taika ja Vimma on nyt dna-testattu linssiluksaation osalta; Taika on kantaja ja Vimma täysin terve. Harmittaa tietysti Taikan kantajuus, mutta toisaalta helpotus kun eipähän ainakaan ole sairas… ja tietysti loistavaa että Vimma sai puhtaat paperit! Tulokset tuli loppujen lopuksi yllättävän nopeasti (kuulemma ruuhkaa labrassa), harmi vaan ettei testituloksia ehtinyt saada viime vuoden puolella.
Juupas-Eipäs pentue-projekti on nyt edennyt, tapansa mukaan vaihtelevasti; lisäsin ensin suunnitelmiin kaksoisastutuksen, josta Taika olikin sitten eri mieltä ja ottautuikin vain toisen ehdotetun miehen matkaan, joka tietenkin oli sitten ihan alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna se toinen
Viikon naimakauppojen jälkeen Andy onnistui siis hurmaamaan Taikan, nyt vaan sitten odotellaan että kävikö pentuflaksi. Yrityksen puutteesta ei ainakaan jää kiinni!
Taikan juoksut alkoivat! Vastahan tässä on puolitoista vuotta odoteltu
Nyt vaan peukut pystyyn että naimakaupat onnistuu. Jännittää vähän, miten se tuollaisen vanhanpiian kanssa menee, mutta jospa se luonto kuitenkin ajaa tikanpojan puuhun.
Kesänkeijun elämä keikuttelee entiseen tapaan eteenpäin, ehkä vielä hitusen kiireisempänä (mikäli mahdollista). Tiltu-mummo täyttää kohta jo 14 v, näkö ei ole ennallaan ja kuulo hyvin valikoiva… Tiltu on myös ansainnut jo oikeuden valita vapaasti nukkumapaikkansa, säätilat milloin haluaa ulkoilla jne., ylipäätään oikeudet mitkä nyt kuningattarelle yleensäkkin kuuluu
Tipsi ei ole kuin kaksi vuotta nuorempi, mutta ei ole itse huomannut vanhenevansa enkä minä sitä raaski sille kertoa. Agilityrata on ainut paikka missä huomaa että ikää on tullut -käännökset venyy välillä varmaan jäykkyyden vuoksi ja välillä siksi, että Tipsi on jo mielestään tarpeeksi monta agilityrataa tehnyt tietääkseen loppusuoran koordinaatit paremmin kuin minä.
Taika, joka on siis perheen pentukoira, täyttää kohta kuusi vuotta, eikä päässä vielä järjen häivää… Jotakin raksutusta on pakostikkin vuosien varrella kuitenkin tapahtunut, sillä harrastusrintamalla menee kaikki mitä vaan keksii pyytää. Jopa toko tuntuisi menevän ihan itsestään vaikka treenitahti on kerran puolessa vuodessa… Taikan juoksuista on kovasti kyselty, niitä edelleen odotellaan jotta päästäisiin pentuesuunnitelmissa vaihteeksi eteenpäin
Kipi-varsa täyttää keväällä 2 v, osaa jo käyttäytyä suurinpiirtein niinkuin pitääkin kärryjen edessä, tosin pikkulenkkejä vasta ja apuria tarvitaan vielä lähtöihin ja käännöksiin. Kipakka neitihevonen, mutta onneksi ihan järkipeli, ihan mielikseen senkin kanssa puuhailee aina kun ehtii.
Ja perheen pienin, Pihla 2 v 4 kk on maailman ihanin pieni tyttö! Moukan tuuria vai mitähän lie, mutta kaiken muun hyvän lisäksi Pihla on perinyt vielä vanhemmiltaa aamu-unisuusgeenitkin joten meillä saa nukkua viikonloppuna joskus jopa yhdeksään! Ja toisin kuin äidillään, Pihlan uhmaikä on lievää sorttia, riittää kun saa valita itse millä lusikalla syö ja mikä kirja luetaan iltasaduksi.
Hauskaa Joulua kaikille, ja erityisesti kaikille Kesänkeijun omistajille!
Taika oli eka kertaa lainakartturi Mikon kanssa kaksistaan reissussa koko viikonlopun, ja hyvä niin -täällä kotopuolessa ei ole viime aikoina paljon urheiltu, flunssa on kaatanut petiin koko perheen. Kisasaldona tällä kertaa kaksi hyllyä, mutta hyvältä kuulostaa se, että Mikollakin tulee kiire ehtiä Taikan perään ja kontaktit kestää silti. Näyttäisi siis olevan “kaikki tai ei mitään” -tyyppinen meininki Mikolla ja Taikalla, ja harjoitukset jatkuu…
Vanhuskoira Tiltu säikäyttelee välillä, sydämen vajaatoiminnasta on välillä jo haittaa tai ainakin Tiltulle tuntuu uni kelpaavan enemmän kuin ennen. Kuulokin on aika heikko, joten välillä saa ihan ravistella hereille kauneusunilta! Onneksi ruoka-aikaan saa aina tavata edelleen pentu-Tiltun, joka tulee kohteliaasti muistuttamaan että tarttis jo evästä, ja kun saa liikettä aikaiseksi, menee ihan kiharalla pitkin kämppää ja pyörii kuin säkkärä jaloissa -ei ole kipeistä luista tai heikosta sydämestä tietoakaan. Liikkis Tiltu <3
Retkipäivä Varkauteen; Mikko kisasi Taikan kanssa kaksi rataa ja minä paimensin Pihlaa ja Ainoa, jotka tosin näytti viihtyvän ihan hyvin hevosenkakkakakkujen parissa paimentamattakin… Mikko teki niinkuin pitikin ja otti kaksi nollavoittoa, ja kontaktitkin osui enimmäkseen kohdalleen Jos ei yhtä lähdöstä livistämistä lasketa, niin täydellinen suoritus!